Error

Olen ihminen, en mielenterveyden häiriö

Kirjoittaja on Jyväskylän koulutuskuntayhtymän lukiokoulutuksen Schildtin lukion opiskelija.

Elina Järven, Tiina Hotin ja Olga Poppiuksen yhteistyönä syntynyt Error – mielenhäiriöitä (Like 2016) on erittäin opettavainen lukukokemus. Viidentoista ihmisen tarina tuodaan esille kuvien ja rehellisten tekstien avulla ja lukijalle annetaan mahdollisuus kurkistaa mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten elämään.

Mielenterveysongelmista kärsivä ihminen yleensä leimataan suoralta kädeltä hulluksi ja on hienoa, että teoksessa juuri he saavat äänensä kuuluviin. Mielestäni on erinomainen ratkaisu sijoittaa diagnoosit kirjan loppuun, jolloin yksilölliset erot esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöstä kärsivien välillä tulevat esille eikä diagnoosi leimaa heti henkilöä.
Kirja eroaa perinteisestä tietokirjasta, jota on mielestäni puuduttavaa lukea. Henkilöiden tarinoita tukevat tarkasti mietityt kuvat ja heidän puheestaan tehdyt suorat lainaukset. Niiden avulla lukija ymmärtää paremmin, että aivan tavallinenkin ihminen voi sairastua. Vaikka tarinoita toisten ihmisten vaikeista hetkistä on raskasta lukea, antaa se myös uudenlaisen näkökulman lukijalle:  entä jos olisin itse tuossa tilanteessa? Kuitenkaan toisen psyykettä ei voi täysin ymmärtää, mutta tämän kirjan avulla päästään jo raapaisemaan pintaa.

On hyvä, että lukijalla ei tarvitse olla aiheesta pohjatietoa vaan kuka tahansa nuori, aikuinen tai ikäihminen voi tarttua kirjaan. Takaa löytyy tietoa diagnooseista ja lääkitykseen liittyvää historiaa, jolloin vertailuun voidaan ottaa diagnoosi ja yksilön kokemukset. Voin vannoa, että esimerkiksi psykologiaa lukiossa tai yliopistossa opiskelevalle on tästä kirjasta hyötyä juuri sen yleissivistävyyden takia. Se myös auttaa ymmärtämään, että kaikki, varsinkaan psyykkeen ongelmat, eivät ole yksiselitteisiä.

Jos puhutaan kirjan vaikuttavuudesta, on vaikeaa löytää oikeita sanoja.  Kirjan henkilöt ovat ottaneet riskin, olleet rohkeita ja tuoneet esille mm. Suomen terveydenhuollon muiden palvelujen ongelmia. Yksi heistä kertoi kierosta työnantajastaan, joka sabotoi uuden työpaikan saamista, toinen kommentoi, että hoitohenkilökunta antaa mieluummin liikaa kuin liian vähän lääkkeitä. Epäkohtia on aina, jopa hyvinvointivaltioissa, mutta niistä ei välttämättä tiedetä. Yksi pysäyttävimmistä faktoista oli takakansitekstin katkelma: ”Puolet suomalaisista sairastuu psyykkisesti jossain elämänsä vaiheessa.” On kuitenkin muistettava, että toivoa on aina ja parantuminen on mahdollista.

Vilja Timonen