Kuudes sukupuutto

Kuudes sukupuutto – ihmisen karu lahja

Kirjoittaja on Jyväskylän koulutuskuntayhtymän lukiokoulutuksen Schildtin lukion opiskelija.

Elizabeth Kolbertin kirja Kuudes sukupuutto (Atena 2016) on avartava lukukokemus, joka saa lukijan ajattelemaan meneillään olevaa biodiversiteetin kaventumista lähes huomaamatta. Lukija tuntee piston sydämessään menneiden sukupolvien tekemien hirveyksien takia, sillä kirja kuvaa yksityiskohtaisesti kuinka ihminen on lyhyen historiansa aikana aiheuttanut tuhansien lajien häviämisen.

Kirja ei kuitenkaan ole perinteinen tietokirja, sillä tarinanomainen kerronta keventää kirjan synkkää aihetta. Kirja esittelee sukupuutto-käsitteen syntyä ja historiaa 1700-luvulta tähän päivään poiketen maailman eri kolkissa, joissa ihmisen aiheuttama sukupuuttoaalto näkyy kaikista parhaiten. Lukijan ei tarvitse tietää aiheesta käytännössä mitään, sillä kirja selittää asiat juurta jaksaen ja antaa erittäin eläviä esimerkkejä siitä, kuinka ihminen on myötävaikuttanut lajien häviämiseen sekä välillisesti että välittömästi.

Lukukokemuksena kirja herättää erittäin ristiriitaisia tunteita. Siinä missä lukija saa ensin nauraa ääneen kirjassa kuvatuille hauskoille nykypäivän sattumuksille, kuten piilokameran päälle ulostaville suulille, saattaa hän jo seuraavalla aukeamalla pidätellä itkua lukiessaan parisataa vuotta vanhaa yksityiskohtaista kuvausta siivettömänruokin saattamisesta päivällispöytään pääruuaksi.

Kerronnan vaihtelevuus pitää kirjan mielenkiintoisena loppuun saakka ja aiheeseen vihkiytynytkin lukija saa kirjasta paljon uutta tietoa. Kerrontaa tukevat onnistuneesti satunnaiset kuvat sukupuuttoon kuolleista ja kuolevista lajeista. Sujuvan kerronnan ja kuvien lisäksi myös lukujen eheät asiakokonaisuudet sekä älykäs, näkökulmaa vaihtava kappalejako jokaisessa luvussa auttavat kirjaa erottumaan edukseen ja tekevät lukukokemuksesta mukavan ja nautinnollisen.

Mirva Toivio