luojan-palikkaleikki

Luojan palikkaleikki

Olli Löytty
Teos

luojan-palikkaleikki

Viidasta puhuttaessa ääni on varmas­ti yleisin esille nouseva käsite. Sillä viitataan kirjailijan tunnetusti voimalli­seen äänenkäyttöön, mutta myös siihen, että hänen runonsa sopivat niin hyvin suuhun, ääneen luettaviksi. Viidan kyseenalaistama­ton asema suomalaisen kirjallisuuden kaa­nonissa ei tarkoita sitä, että hänen tekstinsä olisi suljettu kansallisen kirjallisuusmuseon vitriiniin, vaan sitä, että ne ovat ihmisille yhä tärkeitä.

Lauri Viidan 100-­vuotisjuhlan kynnyksellä ilmestyvä Olli Löytyn toimittama Luojan palikkaleikki ei olekaan muis­to­- tai juhlakirja kuolleesta kirjailijasta, vaan komeaa keskustelua hänen elävien tekstiensä kanssa.

Kirjan nimi on peräisin Moreenista, jossa se kuvaa Pispalan asemakaavaa – tai oikeastaan sen puutetta. Luojan palikkaleikki viittaa myös moniin hänen tuotantoaan luonnehtiviin vastakohtaisuuksiin, kuten suuruus ja pie­nuus, kaikkivaltius ja lapsenomaisuus. Samal­la se kuvaa taiteellista työtä. Viita oli kirjailija­nakin rakentaja, lauseiden kirvesmies.

Viidan kielellinen palikkaleikki sisältää myös moninaista tyylien ja rekisterien vaih­telua. Kielen vallasta kiinnostuneelle nyky­lukijalle Viita ja Luojan palikkaleikki tarjoavat monia oivalluksen hetkiä, sillä tyylilajin vaih­dokset näyttävät, miten kielellä vaikutetaan.

Lue lisää kustantajan sivuilta.