Vuoden tiedekirja-palkinto Inkeri Koskiselle

Vuoden tiedekirja -palkinto on myönnetty Inkeri Koskiselle teoksesta Villi Suomen historia. Välimeren Väinämöisestä Äijäkupittaan pyramideihin (Tammi). Palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa. Kunniamaininnan (2 500 euroa) saivat Antti Kujala ja Mirkka Danielsbacka teoksesta Hyvinvointivaltion loppu? Vallanpitäjät, kansa ja vastavuoroisuus (Tammi) sekä Kustaa H. J. Vilkuna teoksesta Juomareiden valtakunta. Suomalainen känni ja kulttuuri 1500–1850 (Teos).

Palkinnon myöntävät Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV) ja Suomen tiedekustantajien liitto, joka myös rahoittaa palkinnon. Palkintoraatiin kuuluivat tänä vuonna emeritusprofessori Yrjö Haila, dosentti Johanna Sumiala ja dosentti Jaana Toivari-Viitala. Raadin sihteerinä toimi tiedotuspäällikkö Ilari Hetemäki. Vuoden tiedekirja -palkinto myönnetään edellisenä vuonna ilmestyneelle erityisen ansiokkaalle suomalaiselle tiedekirjalle. Palkintoa on jaettu vuodesta 1989 alkaen. Vuoden tiedekirjan kriteereitä ovat aiheen kiinnostavuus ja merkittävyys, sisällön tieteellinen painoarvo sekä teoksen kirjalliset ansiot. Tiedekirjan täytyy perustua tutkimukseen, kertoa tutkimuksen tuloksista ymmärrettävällä tavalla ja antaa lukijalle mahdollisuus tarkistaa kirjoittajan väitteet ja johtopäätökset.

Vuosi 2015 jää historiaan tylyn ja aggressiivisen tiedepolitiikan vuotena. Nykyistä yhteiskunnallista päätöksentekoa luonnehtii tiede-, koulutus- ja sivistysvastaisuus. Tässä ilmapiirissä raati haluaa tuoda esille, miten monin, yllättävin ja kiinnostavin tavoin suomalainen tiede ja tutkimus ovat kiinni maailmassa. Siksi vuoden tiedekirjapalkinnon lisäksi kunniamaininnan saavat kaksi muuta ansiokasta teosta. Raadilla oli varaa valita! Jokainen näistä teoksista omalla persoonallisella tavallaan luo tieteen keinoin syvyyttä ja näkökulmia johonkin aikamme polttavaan kysymykseen.

Inkeri Koskinen: Villi Suomen historia. Välimeren Väinämöisestä Äijäkupittaan pyramideihin (Tammi 2015, 310 s.). Vuoden tiedekirja 2015

 

villi

 

Inkeri Koskisen Villi Suomen historia esittää katsauksen näennäistieteellisiin tulkintoihin Suomen maan ja kielen oletetuista maineikkaista vaiheista. Itse ilmiö, maamme historiaa kuvaavat sankarisepitelmät, on tunnettu, mutta sen historiallisista juurista ja muunnoksista ei ole aiempaa kokonaisesitystä. Koskisen teoksen keskeinen ulottuvuus on esitellä rajanvetoja ja niiden kriteerejä.

Koskisen teos koostuu sarjasta hyvin valittuja esimerkkitapauksia. Hän esittelee tapausten yhteydessä ansiokkaasti aihepiiriin liittyvää kansainvälistä keskustelua. Hienon metodologisen täydennyksen muodostavat kirjan esittelemien tapausten perään liitetyt Koskisen toteuttamat haastattelut tieteen ja näennäistieteen suhteen eri puoliin perehtyneiden tutkijoiden kanssa. Haastattelujen avulla hän kykenee esittelemään historiallisten tieteiden metodologisia periaatteita, joita näennäistieteelliset kehitelmät rikkovat. Inkeri Koskinen on filosofian tohtori ja tieteenfilosofian tutkija.

Antti Kujala ja Mirkka Danielsbacka: Hyvinvointivaltion loppu? Vallanpitäjät, kansa ja vastavuoroisuus (Tammi 2015, 385 s.). Kunniamaininta

Antti Kujalan ja Mirkka Danielsbackan teos Hyvinvointivaltion loppu? tarttuu yhteiskunnallisesti ajankohtaiseen ja kipeään aiheeseen. Kirja valottaa hyvinvointivaltio-idean historiaa ja sen eri malleja selkeästi ja monipuolisesti ja tarjoaa lukijalle työkaluja analysoida suomalaisen nyky-yhteiskunnan tilannetta ja ilmapiiriä. Teos ammentaa eri tieteenaloilta ja yhdistää taidokkaasti niin sosiobiologian, antropologian, yhteiskuntahistorian kuin politiikan tutkimuksenkin näkökulmia ja lähestymistapoja. Kirja on tärkeä puheenvuoro vastavuoroisuuden merkityksestä yhteiskunnan päättävän eliitin ja kansan välillä.

Kustaa H. J. Vilkuna: Juomareiden valtakunta. Suomalainen känni ja kulttuuri 1500–1850 (Teos 2015, 631). Kunniamaininta

Kustaa H. J. Vilkunan Juomareiden valtakunta 1500–1850 on kattava historiallinen tutkimus alkoholista ja alkoholin käytöstä – aiheista, jotka ovat säilyttäneet vakaan asemansa suomalaisessa julkisessa keskustelussa kautta vuosisatojen. Kahden vuosikymmenen aikana koottu ja analysoitu aineisto muodostaa laajan ja perinpohjaisen esityksen. Yhdeksääntoista teemaan jaoteltu tutkimus tarkastelee osittain tuttuja käsitteitä, kuten alkoholilainsäädäntöä, nuorison suhdetta alkoholiin, alkoholin yhteyttä elämänkaarijuhliin ja suuria juoppopyhiä. Osa alkoholinkäytön historiaan kuuluvista osa-alueista ovat nykylukijalle tuntemattomampia, kuten käräjähumala ja kirkkokänni. Teos edustaa nykyajalle harvinaista pitkäaikaisen tutkimustyön syvällistä ja kattavaa tulosta, jolla on sekä itsessään että tänä päivänä käytävän alkoholikeskustelun taustoittajana merkittävä arvo. Kustaa H. J. Vilkuna on Jyväskylän yliopiston Suomen historian professori.