Pirjo Hiidenmaa

Suomen ensimmäinen tietokirjallisuuden professori tekee lukumatkoja nojatuolissaan

Helsingin yliopiston tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa haluaa haudata ajatuksen, että hyvä tietokirja olisi oppikirja. Hiidenmaa korostaa, että tietokirja ei ole missään nimessä tarkoitettu opiskeltavaksi. Tietokirjan lukemisen pitää olla myös hyvää ajanvietettä.

”Ei tietokirjoja tarvitse opiskella. Niillä on oma arvonsa, kuten konserteissa tai elokuvissa käymisellä. Parhaimmillaan ne tuottavat ahaa-elämyksiä: enpä tiennytkään!”

Hiidenmaa sai tällaisen elämyksen istuessaan Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnassa ja saatuaan luettavaksi Ismo Lindellin teoksen Sähkön lyhyt historia.

”En olisi ikinä saanut syytä lukea tätä kirjaa, ellei se olisi tullut minulle arvioitavaksi. Ja kuinka väärässä olinkaan! Oli upeaa lukea, miten elämä, ruoanvalmistus ja tekniikka ovat muuttuneet sähkön ansiosta. Kirjassa oli myös kammottavia tarinoita; kuten sähkötuolin suunnittelusta.”

Ismo Lindellin kirja sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2011.

Apuna kriittisessä tiedonhaussa

Hiidenmaan mielestä oppikirjat opettavat turvalliseen oikeassa olevaan maailmaan. Ristiriita on suuri kun joudumme kohtaamaan jopa tahallista vääristelyä, joka kuitenkin esitetään faktana.

Hiidenmaa korostaa, että tietokirjojen lukeminen opettaa kriittiseen tiedonhakuun. Tietokirjat tuovat esiin erilaisia tulkintoja, joista parhaimmillaan syntyy hyvä keskustelu.

”Tieto ei aina ole yksiselitteistä. Lähtökohdat voivat olla täysin erilaiset kirjan kirjoittamiselle, vaikka aihe olisi sama. Pitää osata kysyä, mistä lähtökohdasta esimerkiksi Antti Heikkilä ja Mikael Fogelholm kirjoittavat hiilihydraateista. Meillä on nyt käsissä ristiriitaiset tiedon markkinat, jossa tutkijoiden tieto kohtaa keskusteluryhmissä ja kirjakaupan hyllyllä harrastelijoiden kokemustiedon. Lukijalta odotetaan kykyä suodattaa ja arvioida, milloin hän lukee kokemuksia, milloin tutkittua tietoa.

Antti Heikkilä on julkaissut kirjan Näin me keitämme, jossa hän puhuu vähähiilihydraattisen ravinnon puolesta. Fogelholm puolestaan pitää hitaita hiilihydraatteja tärkeinä. Tästä hän kirjoittaa teoksessa Ravitsemustaito. Väittely hiilihydraattien hyvistä ja huonoista puolista jatkuu maailman tappiin eri keskusteluryhmissä.

Hyvä tietokirja rikkoo rajoja ja viihdyttää

Suomen kielen sana ”tieto” on valtavan arvovaltainen. Tietokirja tai tietokirjailija kuulostavat turhan tärkeileviltä. Tietokirjaa ei pidä pitää lopullisena totuutena. Parhaimmillaan se tarjoaa uuden näkökulman johonkin kiinnostavaan asiaan ja ilmiöön.

Hyvä tietokirja rikkoo myös tietoisesti lajityyppiä. Kun Petri Laukka kirjoitti kirjan Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa, aihe sai monet kuvittelemaan, että kirja olisi tyypillinen rock-henkinen elämäkerta. Laukka kuitenkin käsitteli Remua Suomen ensimmäisenä rock-kapitalistina ja analysoi Remun liikemiesosaamista. Viitteenä toimi saksalaisen sosiologin Max Weberin klassikko Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki.

Weberin mielestä pohjoisen Euroopan kansoja on ohjannut sanonta ”aika on rahaa” ja tätä on tukenut protestanttinen työtä ihannoiva uskonto. Laukan mielestä Remu oli tyypillinen työtätekevä protestantti. Remu toteutti kapitalismin henkeä 1970-luvun Suomessa ja neuvotteli Hurriganesille ja lopulta kaikille muille muusikoille hyvät keikkapalkkiot.

”Tuollainen tietokirja on hyvä esimerkki keskustelua herättävästä tulkinnasta, joka voi luoda uusia lukijakuntia. Rokkarit oppivat tieteestä ja tutkijat Remusta ja suomalaisesta rock-kulttuurista”, Hiidenmaa pohtii.

Kaikkiruokainen

Hiidenmaa tunnustautuu tietokirjan kuluttajana kaikkiruokaiseksi. Keittokirjojen lisäksi hän lukee mielellään kahvipöytäkirjoja. Joskus tietokirjoja voi pelkästään selailla. Ihmiset keräävät mielellään kokemuksia matkoiltaan. Yhtä lailla kokemuksia voi kerätä myös kuvakirjojen katselemalla.

Hiidenmaa nojatuolimatkailee mielellän. Hän läväyttää pöydälle Juhani Seppovaaran postikorttikirjan Elämän kortit. Seppovaara löysi tätinsä parin tuhannen kappaleen postikorttikokoelman, joka kertoo yhden helsinkiläisen suvun tarinan yli sadan vuoden ajalta. Seppovaara täydensi kokoelmaa keräämillään postikorteilla ja syntyi värikäs kuvateos.

”Tällaiset kirjat ovat minulle yhtä terapeuttisia kuin mindfulness-filosofiat.”

Kun Hiidenmaata pyytä luettelemaan kolme häneen erityisen paljon vaikuttanutta tietokirjaa, hän puistelee päätään. Vaikea vastata, ei voida laittaa tärkeysjärjestykseen. Entäpä hänen elämänsä eri vaiheilta?

Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys

Tämän kirjan kautta syntyi kiinnostukseni sanojen etymologiaan. Tein lukion ensimmäisellä luokalla tästä esitelmän ja ilman tätä kirjaa en olisi tässä.”

Martha Nussbaum: Talouskasvua tärkeämpää

Tämä kirja käsittelee kulttuurin ja etiikan syviä kysymyksiä. Se myös kiinnostavasti kertoo, miksi humanistinen koulutus on tärkeää, jotta talouskasvua saadaan aikaan.”

Nussbaumin mukaan yleissivistävä koulutus ja taidekasvatus auttavat luomaan ilmapiirin, joka virkistää taloudenpitoa sekä kekseliästä tuotekehittelyä.

Axel Madsen: Coco Chanel

”Luen paljon henkilökuvia ja elämäkertoja. Coco Chanelin elämäkerta kertoo, miten maailmanlaajuinen brändi luotiin. Luen tätä pikemminkin kiinnostavana kertomuksena kuin totuuden torvena.”

Pirjo Hiidenmaa kertoo täällä, minkälainen on hyvä tietokirja

Ari Turunen