Nufit 2015. Kuva: Helmi Turunen

Helmi Turunen: Tiedettä rakkaudesta

(Nufit 2015. Kuva: Helmi Turunen)

Oli kirpeä tammikuun loppu. Aurinko sai lumen kimmeltämään ja poskia pisteli. Paasitorni – Helsingin Hakaniemessä oleva vanha, arvokas rakennus palveli tilana hienolle tapahtumalle. Perjantaina 30.1.2015 alkanut kaksi päivää kestänyt Nuorten filosofiatapahtuma Nufit järjestettiin kolmattatoista kertaa. Aula kuhisi nuoria, ja puheensorinan seasta erottui toistuvasti yksi sana: rakkaus. Se onkin tämän vuoden teema.

Kuka saa rakastaa? Millaista on rakastaa? Miten pitäisi rakastaa? Myös porno, Platon, seksuaalisuus, avioliitto, sinkkuus, naiseus, seksi ja ihmisyys sulautuivat mukavasti tämän kattoteeman alle. Nufitissa nuoret haastavat ammattilaisia pohtimaan ja esittävät kiperiä kysymyksiä. Ja mikä tärkeintä, Nufit on nuorten omaa tieteen tekemistä parhaimmillaan.

Nufitista tuli mieleen festarit. Kahden päivän aikana oli 19 luentoa kahdessa eri salissa yhtä aikaa. Talon kolmannessa kerroksessa järjestettiin myös Sokrates-väittelykilpailuja tasatunnein. Niihin osallistui joukkueita 20 eri lukiosta. Puolentoista tunnin välein oli filosofisia teehetkiä, joissa pienissä ryhmissä keskusteltiin milloin mistäkin teetä nauttien.

”Mä oon kova jännittäjä, mutta nyt oon helpottunut kun luento on ohi”, sanoi Venla Hannuksela, yksi nuorista haastajista. Hänen aiheenaan oli ollut ”Platonin pidot ja rakkaus yksilöihin”, jonka alustajana oli ollut Antiikin filosofian tutkija Miira Tuominen. Jännittynyt oli myös Hannukselan haastajapari Eemil Lemmetti: ”Koko jutun aikana tuntui, ettei mulla ollut enää mitään sanottavaa.”

”Päädyin tänne täysin ja puhtaasti sattumalta”, Lemmetti sanoi. ”Lähdin vaan seuraamaan valoa ja löysin itseni täältä!” Hannuksela ja Lemmetti haastoivat Tuomisen kunnolla luennolla. He kysyivät muun muassa onko rakkaus, joka on kauneuden tavoittelua itsessään kaunista ja hyvää ja onko Platonin Pidoissa kuvattu rakkaus vain rakkautta hyvän ideaan, vai voivatko lihallinen halu ja tunteet yksilöitä kohtaan kuulua tuon saman rakkauden piiriin.

Molemmat haastajat olivat lukeneet Platonin Pidot useampaan otteeseen. ”Tietokirjallisuutta tulee luettua kyllä aika paljon”, Hannuksela sanoi. ”Tämä oli melko helppo, mutta otti aikansa”, hän jatkoi. ”Pomppuilevaa”, kuvaili Lemmetti. ”Joutui välillä palaamaan takaisin kokonaiskuvan nähdäkseen.”

”Tieteen kehitykselle Nufitin tapaiset foorumit ovat erittäin oleellisia. Se ei ole ’kovaa tiedettä’, mutta se on vastavuoroisuutta nuorten ja asiantuntijoiden välillä. Monien eri ihmisten kohtaaminen johtaa kriittisiin pohdiskeluihin, joka johtaa tieteen tekemiseen”, Lemmetti sanoi. ”Joku ehkä joskus tekee jotain niillä asioilla, joita on oppinut täällä”, Hannuksela sanoi toiveikkaana.

Nufitia kehuivat myös Kallion lukion väittelijät, Anni Ihlberg ja Tuukka Pietarinen. ”On kivaa, että on tapahtuma, jossa mainitaan nuoret ja jossa heitä kohdellaan täysjärkisinä”, Ihlberg sanoi. ”Niin, täällä ei oo yhtään mitään sellaista paapomista”, Pietarinen myötäilee. ”Suunnattoman kiva tapahtuma”, Ihlberg kuvailee hymy huulillaan.

Olimme juuri poistuneet huoneesta, jossa väittelykilpailut järjestettiin. Kallion lukion joukkue oli peitonnut Salon lukion ja näin ollen päässyt jatkoeriin. Väittelyn aiheena oli: ”Rakkaus idealisoi kohteensa ja estää näkemästä toisen ihmisen sinä, mikä tämä on.” Kallio oli puolustanut väitettä muun muassa väittämällä, että ihmisen perustarpeena on rakastaa ja tulla rakastetuksi, ja tämä egoistinen tarve saa ihmisen näkemään toisen ideaalisessa valossa.

Pääsin itsekin osallistumaan filosofisiin pohdintoihin teehetkessä. Aiheena oli polyamoria. Kuulin muilta, että yleensä keskusteluihin osallistuu noin 10–15 ihmistä, mutta nyt meitä oli paikalla 45. Jakauduimme pienempiin, noin kuuden hengen ryhmiin ja keskustelimme polyamorian mahdollisuuksista ja ongelmista. Oma keskusteluni alkoi muistuttaa väittelyä, kun emme päässeet yhteisymmärrykseen siitä, onko polyamoria edes teoriassa mahdollinen. Tunnin keskustelun jälkeen laajensimme piiriä ja jaoimme ajatuksia vielä isossa piirissä. Päässäni surisi, kun lähdin pois huoneesta.

Päässäni surisi lauantai-iltana vielä enemmän. Ehdin käydä kuuntelemassa Irja Askolaa aiheesta ”Rakkaus – kaikille vai vain toisille”, aiemmin mainittua luentoa Platonin Pidoista, jonka alustajana olivat Miira Tuominen ja Jaakko Hämeen-Anttilaa otsikolla ”Rakkauden atlas”. Kuuntelin myös neljä väittelyä ja pohdin polyamoriaa.

 

Lisätietoa Nufitista:
http://www.nufit.fi/

 

Teksti ja kuvat: Helmi Turunen
Kirjoittaja on Kallion lukion abiturientti ja mukana Tiedon jano -projektissa. Hän on myös aktiivisena KirjaKalliossa ja kirjoittaa Ylen Summerille kirjallisuusblogia.